Archive for tammikuu 2013

Millainen on hyvä apurahalausunto

tammikuu 25, 2013

Yleisön pyynnöstä kirjoitan lyhyesti (vaikka yleisö ei erityisesti sitä lyhyyttä pyytänytkään :)) apurahalausuntojen ja suositusten tekemisestä. Ensi alkuun pitää määritellä ero: suositus on suositus, jonka tarkoitus on kehua, tietenkin pyytäjän ansioihin perustuen, suosituksen tarjoajaa. Lausunto on, no, lausunto, joka ei välttämättä aina sisällä pelkkiä kehuja. Säätiöt ja muut tutkimuksen rahoittajat pyytävät yleensä lausuntoja esimerkiksi väitöskirjatyön ohjaajalta.

Lausuntoja ja suosituksia yhdistävät kuitenkin muutamat seikat. Molemmissa tapauksissa lausujan tai suosittelijan on tunnettava hakijan toimintaa ja lausujan/suosittelijan on hyvä lukea esimerkiksi tuore tutkimussuunnitelma ja perustaa lausuntonsa siihen. Vaikka monesti on houkutus lähettää aina sama lausunto samasta hakijasta usealle taholle, vanhan pohjan kopiointi näyttää lukijasta naurettavalta, jos se on täysin ristiriidassa hakemuksessa kuvatun tutkimuksen kanssa. Pahimmassa tapauksessa siihen on jäänyt virheitä, jotka osoittavat, että sama teksti on osoitettu aiemmin jollekin muulle rahoittajalle.

Apurahanhakusesongin aikana moni suosittelija/lausunnonantaja on kuitenkin sen verran kiireinen, että esimerkiksi minä olen koonnut vanhat lausuntoni yhteen tiedostoon, jossa olevia lausuntoja käytän uusien pohjina. Laitan uudet versiot samaan tiedostoon ja merkitsen, mihin hakuun mikäkin lausunto on mennyt. Näin säästän aikaa ja pysyn paremmin kartalla, kuka on milloin mihinkin lausuntoja pyytänyt.

Hyvä lausunto on sellainen, että se ottaa hakemuksen lisäksi huomioon sen, mitä ollaan hakemassa. Säätiöiden apurahahakujen yhteydessä tämä ei ole niin selkeää, mutta esimerkiksi tohtorikouluhakujen tai vastaavien yhteydessä se onnistuu peilaamalla lausuntoa hakujulistukseen.

Hyvä lausunto on aika lyhyt, ja siitä käy ilmi, miten lausunnonantaja tuntee hakijan. Lausunnossa on hyvä todeta myös hakijan lahjakkuus, tutkimuksen tieteellinen ja yleinen merkittävyys, ja jos lausunnonantaja on esimerkiksi hakijan väitöskirjatyön ohjaaja, on tärkeää mainita, miten työ on edennyt. Jos edellä mainituissa tekijöissä on puutteita, ne kannattaa todeta – tai tilanteen mukaan jättää kokonaan käsittelemättä.

Yleensä lausunnonantaja joutuu asettamaan ”omat hakijansa” järjestykseen. Siihen liittyvästä problematiikasta olen kirjoittanut aiemmin. Lisää ohjeita ja huomioita täydennän myöhemmin, jos tulee jotain mieleen.

Mainokset

Millainen on hyvä tutkimussuunnitelma – osa 2

tammikuu 25, 2013

Ja taas apurahahakusesonki käy kuumimmillaan. Ja kyllä kyllä, taas annan ohjeita hakuun ja muistutan hakemusten arviointiin liittyvistä seikoista. Ei ole ensimmäinen kerta, eikä toinenkaan.

Viime viikon Digitaalisen kulttuurin talviriehassa, eli tutkijaseminaarissa, käsittelimme jonkin verran apurahahakemukseen liitettäviä tutkimussuunnitelmia. Tässä vielä kertauksena seminaarista ja aiemmista kirjoituksistani muutamia perusasioita:

  • Noudata hakuohjeita. Pysy annetuissa pituuksissa ja muista kaikki liitteet. Jos et pysy tai muista, hakemuksesi todennäköisesti putoaa heti pelistä, koska moni muu on noudattanut ohjeita.
  • Tee muut liitteet kunnolla. Käytä esimerkiksi julkaisuluettelon ja ansioluettelon pohjana Suomen Akatemian malleja, ellei jotain muuta rahoitusta tarjoava taho erityisesti pyydä.
  • Kirjoita selkeästi. Kymmeniä hakemuksia silmät sirrillään lukevalla arvioitsijalla alkaa otsasuoni pullistella, jos lauserakenteet ovat monimutkaiset, tekstissä on tyhjäkäyntiä, tekstissä on toistoa, tekstissä on toistoa, ja niin edelleen.
  • Kirjoita oikeakielisesti. Tankeroenglanti tai yhdys sana Suomi vie uskottavuuden niin tutkijalta kuin researcheriltäkin.
  • Kirjoita vetävästi ja mene suoraan asiaan. Niin paljon kuin se vakavasti otettavaa asioita toisaalta-toisaalta-tyylillä funteeraavaa tutkijaa raastaakin, hakemus on myyntipaperi, jonka pitää koukuttaa arvioitsija rahakukkaroa raottamaan heti ensimmäisestä virkkeestä. Vaikka lisäisit vauhtia ja syöttäisit lisää siimaa ja koukkuja matkan varrella, niin heti alusta lähtien pitää löytyä mielenkiintoa. Älä kiertele ja kaartele, vaan latele esimerkiksi tutkimuskysymykset heti alussa pöytään. Tämä on hakemus, ei 250-sivuinen väitöskirja tai laaja tutkimusartikkeli.
  • Mutta. Älä tiivistä liikaa. Hakemuksen tutkimussuunnitelmasta pitää löytyä työn tarkoitus (esim. väitöskirja sinne ja sinne sen ja sen ohjauksessa), tutkimuskysymykset, aiheen merkittävyyden perustelu sekä tutkimuksen että yhteiskunnallisen relevanssin näkökulmasta, lyhyesti aikaisempi tutkimus (älä mene esim. hätäisesti väittämään, että tätä ei ole tutkittu aiemmin), rahoitussuunnitelma ja aikataulu. Myös tutkimusetiikasta ja mahdollisten koottavien tutkimusaineistojen jatkotallentamisesta tai hävittämisestä voi sanoa muutaman sanasen.
  • Ja kuva ois kiva. Ei sen tarvitse olla mikään valokuva, mutta työn etenemistä tai keskeisiä käsitteitä kuvaava taulukko tai kuvio voi auttaa lukijaa pääsemään nopealla silmäyksellä juonesta kiinni. Ja ei. Hyvä kuvio ei ole sellainen, jossa on kymmentä sorttia eri suuntiin sojottavia nuolia ja pylpyröitä. KIS(S)-periaate on tässäkin se juttu.

Menestystä hakuihin ja tutkimuksiin toivottaen – jälleen kerran!