Tiedän, että toistan itseäni. Mutta ei voi mitään. Tohtoriohjelmapaikka- ja apurahahakujen ollessa jälleen ajankohtaisia haluan taas kirjoittaa ohjeita apurahahakemusten ja tutkijan työhakemusten tekemisestä.
Hakemuksen kenties kaikkein tärkein asiakirja on tutkimussuunnitelma. Suhtaudu sen tekemiseen vaadittavalla hartaudella ja huolellisuudella. Älä monista vanhaa suunnitelmaa. Ajattele lukijaa.
Työsuunnitelmasi tai tutkimussuunnitelmasi lukee todennäköisesti henkilö, joka lukee kymmeniä muitakin suunnitelmia. Mieti, miten saat suunnitelmastasi sellaisen, että se erottuu positiivisesti joukosta. Miksi juuri sinun tutkimuksesi pitää rahoittaa? Miksi aihe on merkittävä ja miksi sinä olet paras mahdollinen henkilö tutkimuksen toteuttamaan?
Ajattele apurahahakemuksen ja siihen liittyvän työsuunnitelman tekoa oppimisprosessina, joka kehittää omalta osaltaan vaikkapa filosofian tohtorilta ja ammattitutkijalta vaadittavaa osaamista. Hakemusten tekeminen ei ole erillistä pakkopullaa, joka haittaa väitöskirjan tekemistä. Se on yksi olennainen osa akateemisen asiantuntijan työtä.
Tässä muutamia poimintoja huomioista, joita tein viimeksi hakemuksia lukiessani ja arvioidessani:
Ole huolellinen käsitteiden kanssa: tohtoriohjelma, tutkijakoulu, perusopinnot, koulutusohjelman nimi jne.
Ole huolellinen tiedostojen nimeämisen kanssa (ei esim. XX:n korjaama sejase vaan esim. sukunimi_tutkimussuunnitelma.pdf).
Tohtoriohjelmien hauissa kyse ei ole yleensä apurahasta vaan työsuhteesta. Jos siis hakemuksessa olet viitannut apurahaan, haiskahtaa heti, että samalla paperilla olet hakenut jotain muuta rahoitusta ensisijaisesti. Sinänsä se on ihan ymmärrettävää, mutta kielii myös siitä, että tähän kyseiseen hakuun ei ole täysillä panostettu. Kunhan nyt vain hakemuksia suolletaan.
Tutkimussuunnitelmaan laitetaan selvitys tutkimustyön vaiheesta ja etenemisestä, mutta elämäntarinaa ei tarvitse siinä käsitellä (sitä voi avata motivaatiokirjeessä, jos sellaista pyydetään liitteeksi).
Käsittele selkeästi ne asiat, mitä pitää käsitellä (esim. tutkimuseettiset kysymykset, jos tarpeen, dispositio (mahdollisimman viimeistelty) tärkeä, päätutkimuskysymys ja sitä jakavia alakysymyksiä, ei mitään kysymyspotpuria).
Älä kikkaile asiakirjapituuksilta: juuri ja juuri se menettelee, että lähdeluettelo on tutkimussuunnitelmatekstin pituuden ulkopuolella, mutta esim. dispositiota ei voi nimetä ”liitteeksi”. Lukijaa (ainakin minua) moinen keplottelu vain ärsyttää.
Tutustu tarkkaan hakuohjeisiin ja paikkaan tai apurahaan, jota haet: mitä paremmin saat motivoitua oman aiheen yhteyden muuhun tutkimukseen, jota paikassa tehdään, sitä parempi.
Julkaisuluettelosta: ole tarkkana julkaisuluettelokategorioiden kanssa: esim. vertaisarvioitu artikkeli on sellainen, josta olet saanut vähintään yhden anonyymin arviointilausunnon. Jos et ole saanut lausuntoa ja tehnyt sen perusteella korjauksia, kyse ei ole vertaisarvioidusta julkaisusta. Jos merkitset julkaisusi luettelossa väärään kategoriaan, kyse voi olla huolimattomuudesta – tai suoranaisesta vilpistä!
Älä nillitä rahoituksen, työtilojen tai vastaavien puutteesta tai työttömyydestä esimerkiksi motivaatiokirjeessä saati tutkimussuunnitelmassa. Kitinästä on harvemmin hyötyä, vaikkei aina haittaakaan, mutta palkallisia tohtoriohjelmapaikkoja ei jaeta sosiaalisin perustein eikä yleensä apurahojakaan. Ja jos tutkimus ei ole saanut rahoitusta aiemmin, herää epäilys, mitä vikaa tutkimussuunnitelmassa on (ollut).
Perustele aina aiheen ajankohtaisuus ja merkittävyys: miksi juuri sinun tutkimustasi pitäisi rahoittaa vaikkapa sadan tai kahdensadan aiheen ja tutkimuskohteen joukosta? Miksi juuri sinä olet paras henkilö hankkeen toteuttamaan? Perustelu saisi olla mielellään heti tutkimussuunnitelman alussa. Hanke pitää myydä arvioitsijalle jo ensimmäisessä kappaleessa. Jos aiheesi ”myyminen” rahoittajalle tuntuu sinusta vastenmieliseltä ja mahdottomalta ajatukselta, valmistaudu rahoittamaan tutkimuksesi itse tai lähipiirisi avulla – tai vaihda alaa.
Erilaisten kuvioiden ja taulukoiden käyttö tutkimussuunnitelmassa on perusteltua, jos ne helpottavat aiheesi ja näkökulmasi hahmottamista. Jos taulukot ja kuviot vievät paljon tilaa tai ovat sekavia tai hölmön näköisiä, älä käytä niitä.
Laita nimesi jokaiseen asiakirjaan! Oman nimen lisäksi alkuun tulee väitöskirjan työnimi sekä tiedot ohjaajista sekä tieteenala ja yliopisto, jos kyse on väitöskirjahankkeesta.
Se ei ole ainoa tai korkein motivaation osoitus, jos hakija kertoo tavoittelevansa akateemista uraa väitöskirjan ohessa tai jälkeen. Kyllä tohtori voi työllistyä muuallekin kuin yliopistoon, eikä akateeminen ura ole mitenkään valtaisan todennäköinen kaikille.
Ansioluetteloihin tulee syntymäaika mutta _ei_ henkilötunnusta. Ansioluetteloja pidetään julkisina asiakirjoina. Et kai halua henkilötunnuksesi leviävän vaikkapa netissä?
Koneen kokemu(y)s 