Apurahalausuntojen sietämätön rankkaus

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin apurahanjahtaajat kirjoittavat ankarasti hakemuksia säätiöille saadakseen rahoitusta väitöskirjatöilleen ja muille hankkeilleen. Haettavana on muun muassa Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahastojen, Emil Aaltosen Säätiön, Oskar Öflundin Säätiön, Kansan Sivistysrahaston, Turun Yliopistosäätiön sekä Tekniikan Edistämissäätiön apurahoja. Kaikkein stressaavinta hakeminen on tietenkin hakijoille, mutta myös väitöskirjatyön ohjaaja saa oman osansa stressistä.

Minulta on pyydetty lausuntoja vuoden alussa ainakin kahteenkymmeneen apurahahakemukseen, ja olettaisin että jotkut joutuvat kirjoittamaan vielä huomattavasti enemmän lausuntoja kuin minä. Mutta minullakin alkaa olla jo hiukan hankaluuksia muistaa, kuka mihinkin lausuntoa on pyytänyt ja milloin on minkäkin lausunnon deadline.

Onneksi suurin osa säätiöistä ja rahastoista antaa mahdollisuuden jättää hakemuksen – ja myös lausunnot sähköisessä muodossa, jolloin lausunnonantaja kirjautuu tietojärjestelmään esimerkiksi pankkitunnuksilla. Tietojärjestelmän avulla on mahdollista nähdä, kenelle kaikille on lausunnot jo kirjoittanut (kyseisen säätiön osalta), ja järjestelmä näyttää parhaimmillaan myös edellisten vuosien lausunnot. Näin ollen työllistetty lausunnonantaja voi halutessaan osittain hyödyntää jo aiemmin kirjoittamaansa lausuntoa, vaikka se pitää tietenkin päivittää.

Lausuntojen kirjoittamisessa raadollista on se, että varsinkin suurimmat säätiöt vaativat lausunnonantajaa rankkaamaan ne hakijat, joille hän on lausuntoja kirjoittanut. Lausunnossa hakijat laitetaan numerojärjestykseen sen mukaan, kuinka tärkeänä ja hyvänä lausunnonantaja hakemuksia ja hankkeita pitää. Kaiketi tämän kohdan voi jättää tyhjäksikin, mutta en usko rankkauksen tekemättömyyden palvelevan kenenkään hakijan etua, joten olen yleensä aina kiltisti laittanut hakijat paremmuusjärjestykseen.

Erilaisten hankkeiden laittaminen paremmuusjärjestykseen on tietenkin vaikeaa, mutta ei se kuitenkaan mitään lottoarvontaa ole. Avaan seuraavassa joitakin kriteerejä, joita itse käytän. Osa kriteereistä on pragmaattisia, osa liittyy suoremmin hankkeen sisältöön. Kriteereillä ei ole mitään järjestystä tai selkeitä painokertoimia, vaan ne kaikki vaikuttavat yhdessä.

Keskeinen lähtökohta on se, kuinka hyvin tunnen hakijan: onko hän ollut esimerkiksi pitempään oppilaani ja mukana yhteisissä hankkeissa ja ohjattavani. Jos en tunne hakijaa kovin hyvin; jos hän esimerkiksi on tullut muualta aloittelemaan meille väitöskirjaansa tai tekee hankettaan toisessa yliopistossa, on vaikeampi saada kärkirankkauksia. Jos tunnen hakijan mielestäni hyvin, hänet on helpompi sijoittaa listan kärkeen – jos kokemukseni hakijasta ja hänen hankkeestaan ovat positiiviset. Jos minulla taas on huonompia kokemuksia ja tunnen hakijan hyvin, listasijoitus on valitettavasti aika huono.

Tutkijan aiemmat opinnot, tutkimusjulkaisut ja esimerkiksi väitöskirjatyön edistyminen vaikuttavat ehkä kaikkein eniten siihen, miten hyväksi ja tukemisen arvoiseksi hänen hankkeensa arvioin. Jos henkilö on saanut palkintoja, paljon tuloksia ja hänen väitöskirjansa on edennyt aikataulussa, häntä on helppo suositella.

Keskeinen tekijä arvionnissa on tutkimusaiheen ajankohtaisuus, mielenkiintoisuus ja tutkimussuunnitelman laatu. Tutkimussuunnitelman on oltava selkeä, mutta yleensä aiheet ovat ajankohtaisia ja mielenkiintoisia vaihtelevista syistä. Jos tutkija on löytänyt poikkeuksellisen tulokulman uudenlaiseen aiheeseen, se on aina eduksi.

Myös muut tekijät vaikuttavat rankkaukseen. Joudun ehkä valitettavastikin miettimään hakijoiden keskinäistä järjestystä sen mukaan, tekevätkö he esimerkiksi väitöskirjaansa meidän koulutusohjelmaamme vai jonnekin muualle. Tasaisissa tilanteissa asetan ensisijalle sellaiset hakijat, jotka tekevät väitöskirjaansa meille, vaikka olisin muualle väitöskirjaa tekevän hakijan ohjaaja. Tällaisen valinnan teen kuitenkin vain tasaisissa tilanteissa. En vedä kotiinpäin silloin, jos meille väitöskirjaa tekevän henkilön tutkimussuunnitelma on mielestäni selvästi heikompi kuin muualle väitöskirjaa tekevän suunnitelma.

Kiperissä tilanteissa rankkaukseen saattaa hiukan vaikuttaa myös se, kuinka tärkeänä pidän apurahaa hakijalle toimeentulon tai työn etenemisen kannalta. Jos hakijalla on nähdäkseni hyvä mahdollisuus toteuttaa hanketta ilman kyseistä apurahaakin, asetan helpommin etusijalle sen, joka mielestäni rahoitusta kipeämmin tarvitsee. Joskus on tarpeen antaa alkupotku hankkeelle, joskus taas se viimeinen silaus, jonka avulla työ voi valmistua nopeastikin. Tämän arviointikriteerin käyttäminen on kylläkin suhteellisen vaikeaa.

Samaten hakijajärjestykseen vaikuttaa jonkin verran se, kuinka sopivaksi katson kyseisen apurahan jakajan hakemuksen kannalta. Rankkaukseni ei siis ole pysyvä vaan voi hieman vaihdella sen mukaan, mistä kukakin on hakemassa rahoitusta.

Apurahan jakaminen ja saaminen ei ole mitään puhdasta arpapeliä, vaikka usein kyynistyneet hakijat niin väittävätkin. Yleensä apurahaa ei rapsahda ensi yrityksellä, vaan onneaan ja osaamistaan saa koetella jopa useita vuosia. Ja aina pitää varautua pettymyksiin. Jos apurahan kerran saa, se ei tarkoita sitä, että apurahaputki olisi auennut lopullisesti, vaikka tietenkin hakurutiini ja hankerutiini kasvavat pikku hiljaa. Siinä mielessä hakeminen toki muistuttaa arpapeliä, että ”jos ei veikkaa, ei voi voittaa”. Jos ei hae rahoitusta, niin sitten sitä ei ainakaan saa.

Jos tuntuu siltä, että tulee hakattua päätään apurahaseinään, niin kannattaa miettiä, missä on vika. Hakemusta kannattaa luetuttaa muilla, jotta hanketta ja hakemusta saa hiottua paremmaksi. Älkää tehkö liian pitkiä ja sekavia hakemuksia. Ja tarkistakaa huolellisesti hakemuksen kieliasu!

Jos käyttämieni apurahalausunnon kriteerien esittelyn jälkeen mahdolliselle lausunnon pyytäjälle tulee sellainen olo, että ei ehkä ole ihan kuumimmassa kärjessä rankkauksissa, niin mitä kannattaa tehdä. Tärkeintä on edellä mainittu hakemuksen hiominen ja tutkimustyön tekeminen. Kannattaa myös hakea apurahoja sellaisista paikoista, joista kaikki muut eivät niitä hae. Silloin kilpailu on vähäisempää, mikä ei tee apurahasta yhtään sen vähemmän merkittävää. Kannattaa myös pyytää lausuntoja sellaisilta henkilöiltä, jotka tuntevat hankkeen ja arvostavat sitä, mutta jotka kirjoittavat vähemmän lausuntoja eivätkä siten joudu asettamaan kymmentä hakijaa paremmuusjärjestykseen.

4 vastausta to “Apurahalausuntojen sietämätön rankkaus”

  1. Millainen on hyvä tutkimussuunnitelma – osa 2 « Koneen kokemu(y)s Says:

    […] Ja taas apurahahakusesonki käy kuumimmillaan. Ja kyllä kyllä, taas annan ohjeita hakuun ja muistutan hakemusten arviointiin liittyvistä seikoista. Ei ole ensimmäinen kerta, eikä toinenkaan. […]

  2. Millainen on hyvä apurahalausunto « Koneen kokemu(y)s Says:

    […] hakijansa” järjestykseen. Siihen liittyvästä problematiikasta olen kirjoittanut aiemmin. Lisää ohjeita ja huomioita täydennän myöhemmin, jos tulee jotain […]

  3. Riitta Says:

    Kiperissä tilanteissa rankkaukseen saattaa hiukan vaikuttaa myös se, kuinka tärkeänä pidän apurahaa hakijalle toimeentulon tai työn etenemisen kannalta. Jos hakijalla on nähdäkseni hyvä mahdollisuus toteuttaa hanketta ilman kyseistä apurahaakin, asetan helpommin etusijalle sen, joka mielestäni rahoitusta kipeämmin tarvitsee.

    Mitä tuo tarkoittaa? Sitäkö, että jos väitöskirjantekijä on ahkera ja kirjoittaa kuitenkin ilmaiseksi vapaa-ajallaan, niin ei pääse rankkauksessa korkealle, mutta jos kieltäytyy kylmästi tekemästä mitään ilman rahoitusta, voi saada paremman lausunnon?

  4. anulah Says:

    Toinen lausuntojenantaja toteaa, että itse ainakin luin tuon niin, että jos toisella tutkijalla on jo suhteellisen pitkä vaihtoehtoinen rahoitus olemassa, niin etusijalle voi mennä toinen yhtä hyvä hakija, jolla ei rahoitusta vielä ole tai jolla on lyhyempi rahoitus. Tätä(kin) ainakin itse punnitsen, kun pitää lausuntoja antaa. Jaakko avaa muutenkin hyvin näitä järjestykseenasettamisdilemmoja. Yksi mitä suht usein kysytään on myös arvio siitä, miten hyvät mahdollisuudet (taidot, asiantuntemus jne.) kyseisellä hakijalla on toteuttaa hankkeensa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: