Raum on ain Raum

Toisin kuin kuvasta voisi hätäisesti päätellä, en ole Raumalla vaan Grazissa työhuoneessa numero 1. Muualle suuntautuneet konferenssi- ja opetuskiertueen jälkeen olen palannut työpisteelle, jossa yritän muun muassa supistaa 45 000 merkin mittaisesta artikkelistani 30 000 merkin version (vaatii aikamoista lobotomiaa – minulle tai tekstille). Samalla vastailen sähköposteihin, hyväksyn laskuja ja matkasuunnitelmia Rondolla ja Travelilla sekä kirjoittelen joitain tarvittavia sivuja tutkimussuunnitelmiin. Tavallista akateemista puurtamista siis on tiedossa.

Tutkimuskirjallisuudesta olen saanut osittain luettua kiinnostavan Residual Media -artikkelikokoelman, joka antaa mukavasti lähtökohtia tietotekniikan kulttuuriperintöprosessin tutkimukseen. Kirjassa käsitellään muun muassa Internetin roolia muistikoneena, tietokoneiden muuttumista jätteiksi ja mielenkiintoisella tavalla myös museomedioiden ja muutamien unohtuneiden mediateknologioiden (kuten takistoskoopin) historiaa. Elähdyttäviä olivat myös kirjoitukset vinyylilevykulttuurin muotoutumisesta ja uudelleenmuokkautumisesta.

Arkea IAS-STS-yksikössä

Olen taas viettämässä työviikkoa Grazissa tieteen ja teknologian yhteiskunnallisen tutkimuksen yksikössä (IAS-STS). Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, yksikkö ei ole osa Grazin yliopistoa tai teknillistä yliopistoa – vaikka tekee yhteistyötä molempien kanssa (mm. niiden opiskelijoita osallistuu yksikön seminaareihin). Hallinnollisesti yksikkö kuuluu Klagenfurtin yliopistoon, vaikka onkin varsin itsenäinen. Toisaalta, tämä ei omiin yliopistokeskuskuvioihin verrattuna kuulosta yhtään kummalliselta 🙂

Muutamat ensimmäiset viikon täällä ovat sujuneet varsin rauhallisesti omiin artikkeliprojekteihini keskittyen. Työtilassa, jossa majailen, on muutamia muita tutkijoita, jotka niin ikään keskittyvät omiin juttuihinsa. Ne liittyvät muun muassa energiapolitiikkaan sekä geenimuunneltuun ruokaan. Viime viikolla yksi tutkija esittelikin tutkijaseminaarissa mielenkiintoista väitöskirjatyötään, joka liittyy paikallisen tason mahdollisuuksiin rajoittaa  geenimuunneltujen kasvien tai eläimien tuotantoa Yhdysvalloissa ja EU:ssa.

IAS-STS-yksikössä on muutamia tutkimusryhmiä, jotka keskittyvät muun muassa nimenomaan geeniteknologiaan ja ympäristöön, tieteen ja teknologian sukupuolisuuden tutkimukseen, energiateknologioiden yhteiskunnallisiin merkityksiin sekä informaatio- ja kommunikaatioteknologioihin. Oma ensisijainen artikkeliprojektini täällä linkittyy nimenomaan tietotekniikan sekä sukupuolisuuden tutkimukseen. Teen englanninkielistä versioita ”Tietokone rakkauden työkaluna” -teemasta, jota olen käsitellyt aiemminkin. Sen ohella pyrin edistämään myös Internetin kulttuuriseen omaksumiseen ja retropelaamiseen liittyviä tutkimusaiheitani.

Rakkaus-teemaa esittelen täällä julkisesti ensimmäisen kerran kansainvälisessä seminaarissa parin viikon kuluttua. Seminaariin on tulossa noin 50 osallistujaa eri puolilta maailmaa. Yritän kerätä täältä vielä lisää sopivaa kuva-aineistoa esitelmää varten, vaikka teksti alkaakin olla jo kasassa.

Hauptplatzin digiyllätys 8-)

Tutkijaseminaarin jälkeen piipahdin lasillisella muiden seminaarilaisten kanssa, ja testasin ensimmäistä kertaa Almdudler-limsasta ja paikallisesta Murauer-oluesta sekoitettua Radleria. Kun auringon laskiessa suuntasin Grazin keskusaukion ratikkapysäkille, koin anadigiyllätyksen: suljettujen torikojujen etulevyissä oli kuvattuina värikkäitä hymiöitä.
Samaan aikaan aukiolle pölähti lauma turisteja, jotka innokaasti näpsivät otoksia toisistaan, aukion arvorakennuksista sekä keskellä jököttävästä pompöösistä patsaasta. Minäkin kaivoin kameran esiin, mutta kuvasin torikojuja. Pitivät varmaan minua pimahtaneena, kun taltioin ihan väärää kohdetta. Sama vaikutelma syntyi Bled-järvellä Sloveniassa, kun upeiden järvimaisemien sijasta syvennyin kuvaamaan rannan metalliroskista, johon oli hakattu järven nimi.

Williä mainontaa

Ostaisitko nettiliittymän tällaisen mainoksen perusteella? En minä ainakaan, mutta ehkä en kuulu kohderyhmään. Olenko ”stubensurfferi” (tupanettailija)?  Ja eivätpä ne mainokset Suomessakaan ole yhtään tämän parempia. Kuva on otettu Grazista kadulta eilen.  Samaten julkisten liikennevälineiden kännykkäetiketti on aivan samanlaista kuin Suomessa. Puhelimiin pölötetään kovaan ääneen, ja tuskin kovin monikaan pitää puhelimiaan äänettömällä. Soittoäänet vaihtelevat Nokia-tunesta kaikkeen mahdolliseen. Suomi on tunnettu nimenomaan Nokiasta ja Pisa-arvioinnista.

Design-Daniel

Rauhallista konemusiikkia aulassa, selkeän miellyttävä värimaailma, baariin yhdistetty vastaanotto, ilmainen nettiyhteys, retro-vespoja vuokrattavana, ilmaisia sateenvarjoja panttimaksua vastaan ja niin edelleen. Grazin rautatieaseman lähellä olevaa Hotel Danielia on tituleerattu jossain huokeaksi design-hotelliksi. Tämä Mondo-miehen trendihotla onkin kohtuullisen edullinen, mutta jatkossa taidan yöpyä jossain vielä halvemmassa paikassa, vaikka hotelli onkin kiva ja hyvällä paikalla.

Pieni miinus: vaikka se konemusa onkin ihan kivaa, niin ei sitä tarvitse väkisin soittaa myös kaikille hotellin nettisivuilta huonetta bookkaaville.
Ja digiaiheinen huomio: ilmeisesti design-hotellin erottaa junttihotellista siitä seikasta, että aulassa pitää olla keskeisellä paikalla suuri iMac-tietokone asiakkaiden käyttöön. Junttihotellit piilottavat vanhat Windows-PC-räyskänsä jonnekin nuhruisten sermien taakse ja pahimmassa tapauksessa niiden käytöstä veloitetaan minuuttimaksua. Ja design-hotellissa on tietty myös langaton netti sylimikroileville asiakkaille. Mutta jos näyttäydyt PC:n kanssa lobbyssa loggailemassa, niin trendivaikutelma on auttamattomasti pilalla, ja vastaanottovirkailija vaihtaa konemusan tirolilaisen torviorkesterin puhkuvaan jollotukseen.

Ja maapähkinät isompia Grazissa?

No ei, vaan kyseessä on Grazin vinkeä taidemuseo, joka on matkan varrella rautatieasemalta työpaikalleni. Iltasella kyseinen maapähkinä saa pintaansa välkehtivän valoshown.

Herrasmies istuu pissatessaan

Oheinen kuva ja pyyntö löytyivät työpaikkani vessasta. Keskustelunaihe on tuttu, mutta enpä ollut ennen nähnyt tällaista pilapiirrosta aiheesta:

IAS-STS

Aloitin tänään vierailevan tutkijan työni Grazin tieteen ja teknologian tutkimuksen yksikössä. Työpisteeni on vanhan jugend-talon kolmannessa kerroksessa, ja kerroksessa on toistaiseksi hiljaista. Vierailijoita ei tällä hetkellä ole monta, ja yksikön varsinainen väki työskentelee pitkälti eri kerroksessa tai kokonaan eri rakennuksessa. IAS-STS on Klangenfurtin yliopiston hallinnoima yksikkö, jolla on kuitenkin enemmän yhteistyötä Grazin yliopiston ja Grazin teknillisen yliopiston kanssa.

Grazissa on kaikkiaan noin kahdeksan korkeakoulua, edellä mainittujen lisäksi mm. taideyliopisto, yliopiston statuksen vastikään saanut opettajakorkeakoulu, lääketieteellinen sekä pari ammattikorkeakoulua. Opiskelijoita on 250 000 asukkaan kaupungissa noin 40 000, eli aika vilkasta opiskelijaelämää vissiin piisaa.

Yhteyshenkilöni Günther esitteli minut kaikille paikalla olijoille. Täällä tuntuu olevan paljon energiaan ja bioteknologiaan liittyviä projekteja sekä myös informaatio- ja kommunikaation sekä gender-tutkimuksen hankkeita. Saan tulla ja mennä varsin vapaasti, kunhan ilmoittelen menemisistäni. Enemmän tai vähemmän toivottavaa tai pakollista on, että kirjoitan artikkelin yksikön vuosikirjaan, osallistun toukokuussa järjestettävään konferenssiin sekä parin viikon välein pidettäviin seminaari-istuntoihin.