Ninjoja ja kylpyjä

Kävimme Kiotossa toukokuun lopulla. Vaikkei ollut mikään erityinen kevään kirsikankukkien tai syksyn ruskan tapainen sesonki, niin säätilan puolesta ajankohta oli erinomainen kaupungissa vierailuun. Lämpötila pysytteli lähes hellelukemissa. Ei ollut liian kuuma, muttei kylmäkään. Työmatka kun vierailu oli, kaupungin nähtävyyksiä ja huvituksia ehti tällä kerralla kokemaan vain rajoitetusti. Joissain meille uusissa kohteissa tuli kuitenkin käytyä.

Ninja-ravintolalta odotimme aikamoista turisteille suunnattua kitch-pläjäystä. Sitä se olikin, mutta positiivisessa mielessä. Japanilaiset ystävämme totesivat, että ninja-ravintoloissa käyvät turistien lisäksi myös erityisesti japanilaiset nuoret, joille ninjat ovat tuttuja enemmän populaarikulttuurista kuin historiankirjoista. Ravintoloissa on ilmeisesti myös ninja-näytöksiä, mutta tällä meidän käymässämme paikassa keskeistä oli kuitenkin ruokailu. Ystäviemme mukaan ninja-teemat ovat esimerkkejä siitä, miten izakaya-baariravintolat yrittävät keksiä kaikenlaisia uutuuksia ja virikkeitä asiakkaiden houkuttelemiseen.

Juliste kertoo ninja-aiheisesta ravintolateatterista.

Ravintolaan piti varata etukäteen pöytä, ja illassa oli käytännössä kaksi kattausta, joten ravintolaan ei voinut mennä aivan mihin tahansa kellonaikaan. Mustaan huppuasuun pukeutunut tarjoiluja kuljetti ravintolaan saapuvan seurueen pöytäänsä tumman labyrintin läpi. Välillä hän potkaisi oven auki kiljahtaen, mutta kääntyi aina välillä varottamaan perässään tulijoita esimerkiksi askelmasta tai matalasta kattopalkista. Ravintolan henkilökunta puhui hyvää englantia.

Pöytä oli tyypilliseen izakaya-tyyliin omassa yksityisessä looshissa, jonne tarjoilijan sai kutsuttua aina tarvittaessa soittokellolla. Ruokalistalta saattoi valita yksittäisiä ruokalajeja, mutta kätevämpää oli ottaa useammasta ruokalajista koostuva valmis menu. Osalla ruokalajeista oli ninja-teemainen nimi, ja myös juomalistalta löytyi ninja-drinkkejä. Ei niissä mitään kummempia historiaviittauksia haettu, vaan kytkös ninjoihin oli lähinnä populaarikulttuurinen.

Yksi ninja-ravintolan ruokalajeista, bambua jäljittelevästä astiasta tarjoiltuna.

Olin aika skeptinen etukäteen ruuan suhteen, mutta kokonaisuus osoittautui tasokkaaksi. Perinteisempiin ruokalajeihin oli yhdistetty modernimpia vivahteita ja uudenlaista ulkonäköä. Ravintola oli hintatasoltaan verrattavissa tavanomaisiin izakayoihin. Alkupalaksi tarjoiltiin shuriken-naksuja.

Kuva Keiji Amano.

Ruokailun aikana jokaista pöytäseuruetta vuorollaan kävi viihdyttämässä ”pääninja”. Hän ei esitellyt mitään asetemppuja vaan oli käytännössä ninja-asuun pukeutunut taikuri, joka teki temppuja korteilla ja kumilenkeillä.

Kibune onsen

Varsin lähellä Kiotoa on vuoria, joiden laaksossa kulkee pieniä jokia. Jokien varsilla on patikkapolkuja, ravintoloita ja kylpylöillä. Vuorilla on pyhäkköjä ja temppeleitä. Vuorilla kasvaa talousmetsää, mutta ilmeisesti metsätalous on vähentynyt ja metsuritkin alkavat olla aika iäkkäitä. Joka tapauksessa Japani ei ole pelkkää kaupunkia ja asvalttia, vaan metsiäkin maasta löytyy, kun nousee kaupungeista kohti vuoria.

Yksi tunnetuimmista kylpylöistä Kioton lähettyvillä lienee Kurama onsen, mutta sen sijaan kävimme toisen sivujoen varrella olevassa Kibune onsenissa.  Suhteellisen lähelle kumpaakin pääsee junalla, mutta olimme liikkeellä ystäviemme kanssa autolla. Toukokuisena sunnuntaina liikkeellä tuntui olevan paljon patikoitsijoita, mutta kylpylässä oli rauhallista. Kylpylässä oli erilaisia altaita, ja toisella puolella oli mahdollista mennä myös ulos yläterassille aurinkoon yhden hengen kylpyammeisiin lekottelemaan.Toinen puoli on varattu miehille ja toinen naisille, ja puolia vaihdellaan eri päivinä, koska ne eivät ole identtiset.

Kävimme kylpemässä kahteen kertaan. Alkukylvyn jälkeen piipahdimme kylpylöistä yleensä aina löytyvässä tatamilattialla varustetussa lepohuoneessa, jonka jälkeen kävimme syömässä. Sen jälkeen kävimme uudestaan kylvyssä.

Kylpylän pukuhuoneen automaatista saattoi ostaa alushousuja – puhtaita tosin, kuten myös pyyhkeitä ja toilettitarvikkeita.

Kesäaikaan ruokavieraille katetaan pöydät suoraan matalan joen päälle rakennettavalle terassille. Toukokuun lopulla jokiterassi oli vielä keskeneräinen, joten söimme sisällä kylpylärakennuksessa. Jos Japanin-matkalla on vähänkin enemmän aikaa, ainakin yksi päivä kannattaa varata jossain kylpylässä käymiseen. Niitä löytyy joka puolelta maata. Lämpimien altaiden lisäksi useimmista löytyy myös sauna sekä kylmäallas, joten suomalaisillekin tutummat kylpemisrituaalit onnistuvat, vaikkei kunnolla vilpoisaan veteen uimaan pääsisikään. Kuumista lähteistä tuleva lämmin vesi on yleensä selkeästi lämpimämpää kuin suomalaisten kylpylöiden ja uimahallien altaissa. Kylpylöihin tullaan rentoutumaan ja rauhoittumaan, ei mekastamaan eikä leikkimään vesileikkejä.

Näkymä kylpylän parvekkeelta. Alhaalla näkyy pieni joki, jonka päälle oli rakenteilla kesäterassi.

Advertisement

Karonkka on (puoli)akateeminen juhla – mutta ei pakkopönötystä

Olen osallistunut väitöskaronkkoihin kymmeniä kertoja, pääosin Turun yliopistossa mutta muuallakin. Hauskaa on ollut havainnoida tilaisuuksien eroja, jotka johtuvat sekä juhlijoista sekä yliopisto- ja laitoskohtaisista perinteistä.

En tässä käy kuvaamaan eroavaisuuksia ja nyansseja tai antamaan mitään omia yksityiskohtaisia karonkkaohjeita, sillä sovellettavia ohjeita löytyy muualta, mutta toteanpahan vaan muutaman oman mielipiteeni. Perusprinsiipit ovat seuraavat: väitöskaronkassa syödään ja juodaan hyvin – ja pidetään kiitospuheita, mutta muita prinsiippejä ei juuri ole. Paitsi se, että väitöskaronkka on (puoli)akateeminen juhla ja väittelijä järjestää sen vastaväittäjän kunniaksi. Se ei ole siis mikään sukujuhla, eivätkä väittelijän sukulaiset ole pääroolissa karonkassa, vaikka lähisukulaiset myös mainiosti karonkkaan mukaan mahtuvat. Sukulaisille voi toki järjestää myös erillisen juhlan tai kutsua enemmän sukulaisia, ystäviä ja kollegoita vapaamuotoisempaan jatkokaronkkaan.

Vaikka karonkka järjestetään vastaväittäjän kunniaksi, ei sen tarvitse olla pakkopönötystä ja millilleen joidenkin ”perinteisten protokollasäädösten” mukaan koreografioitu. Ainakaan minua itseäni ei haittaisi, vaikka karonkka järjestettäisiin Grilli-Porissa, sille osallistuisi vain minimikokoonpano eli väittelijä, vastaväittäjä ja kustos ja tilaisuuden tarjoilu koostuisi tupla-porilaisista ja pilsneristä. Ei minua haittaisi sekään, että väittelijä haluaisi karonkassaan laulaa karaokea avannossa, ei vaikka moinen saattaa olla vähän ristiriidassa esimerkiksi professori Matti Sillanpään kirjoittamien Turun yliopiston karonkkaohjeiden kanssa. Pääasia, että karonkka on väittelijän näköinen – sillä reunaehdolla, että hän ottaa huomioon myös vastaväittäjän.

Jos väittelijä haluaa noudattaa karonkassa tiukkaa protokollaa, niin se on ok, kunhan hän itse pitää sitä hyvänä ja tuntee olonsa kotoisaksi etikettisäännösten kanssa. Jos taas väittelijä haluaa rakentaa peruskaavan ympärille jotain rennompaa, sekin käy hyvin. Ja jos väittelijä inhoaa (isoja) juhlia, niin ei sellaisia ole pakko järjestää. Edellä kuvaamani kaltainen minimalistinen ja epämuodollinen vaihtoehto on aivan mahdollinen.

Meille ei Porissa ole vakiintunut mitään selkeitä omia karonkkaperinteitä, mutta erona esimerkiksi Turun karonkkoihin verrattuna on ollut se, että yliopistoihmisiä on Porissa ollut vähemmän. Tämä on johtanut entistä useammin  keskusteluihin tyyliin: ”Väitöstilaisuushan oli paljon mielenkiintoisempi kuin odotin, samoin karonkka, ja yliopistoissahan on ihan mukavaa ja tavallista porukkaa.”

Olen myös tavannut aiempaa enempää väittelijän saavutuksesta liikuttuneita isiä ja äitejä ja muita läheisiä, jotka ovat halunneet kertoa, kuinka väittelijä osoitti tutkijan taipumuksia jo nuorella iällä – tai sitten ei osoittanut. Nämä keskustelut eivät tosin ole paikkakuntariippuvaisia vaan johtuvat enemmän muuttuneesta roolistani suhteessa väittelijöihin. Nykyään olen paikalla useammin kustoksen, vastaväittäjän tai ohjaajan roolissa, enkä (pelkkänä) ystävänä tai kollegana.

Näyttää myös siltä, että porilaiseen karonkkaperinteeseen kuuluu Turkua yleisemmin saunominen. Se on osoittautunut varsin hauskaksi ohjelmanumeroksi.