Apurahalomake – viimeisenä vai ensimmäisenä

Minun piti kirjoittaa taas ihan muuta, kirja-arvostelua, artikkelia tai sen sellaista. Mutta sitten sain yhteydenoton, joka käynnisti töiden välttelyreaktion ja laukaisi tarpeen kirjoittaa teemasta, josta olen kirjoittanut jo niin monta kertaa aiemmin, etten enää kehtaa linkata aiempia kirjoituksia tähän. Jos olette kiinnostuneita myös aiemmista kirjoituksista, niin hakekaa tästä blogista hakusanalla ”tutkimussuunnitelma” tai kirjoittakaa suoraan osoite https://jaasuo.wordpress.com/?s=tutkimussuunnitelma (hups, linkitin kuitenkin).

Siis taas on aiheena se vanha tuttu, tutkimussuunnitelma. Tai apurahahakemus. Tai joku muu tieteellisen rahan hakemus. Tällä kertaa kirjoitan osa-alueesta, jota olen pyöritellyt viimeisen vuoden aikana arvioidessani hakemuksia, opettaessani tutkimussuunnitelman tekemistä ja joskus itsekin rahoituksia hakiessani.

Yleisesti oma hakuprosessini on mennyt niin, että viimeiseen asti on hinkattu tutkimussuunnitelmaa ja ehkä hieman myös muita hakemusliitteitä. Sähköinen hakulomake on sitten väännetty kuntoon viimeiseksi ja viime tipassa. Tutkimussuunnitelman tiivistelmät, julkiset kuvaukset ja vastaavat on jonkun kerran tullut kirjoiteltua deadlinekellon tikittäessä kohti nollapistettä. Kukaan muu ei varmaan tee näin. Eihän? Ei tule kiire ja kaikki on huolellisesti harkittua ja mietiskeltyä hyvissä ajoin.

Mutta mitä enemmän olen alkanut miettiä asiaa, niin olen tullut siihen tulokseen, että voisin kiinnittää hakulomakkeen tiivistelmiin vähän enemmän huomiota. En nyt tätä asiaa ole mitenkään lakkaamatta miettinyt, mutta aina välillä.

Jos taas kerran kuvitellaan tilanne, että arvioitsija lukee kymmeniä hakemuksia, niin hyvin mahdollista käy niin, että hän tekee jo vähintään alustavan tulkintansa hakemuksen laadusta pelkän otsikon, tiivistelmän ja tiivistelmässä kerrottujen perustelujen pohjalta. Viime hetkellä väännetty kökkötiivistelmä saattaa siis aiheuttaa sen, ettei arvioitsija edes avaa pidempää tutkimussuunnitelmaa tai vain silmäilee sitä. Tai vaikka hän lukisi hakemusliitteitä tarkemmin, niin vaatii paljon enemmän, jotta hän muuttaa nuivaantunutta asennoitumistaan, jos sellainen on päässyt syntymään kehnojen tiivistelmätietojen pohjalta.

Eli siis sähköisen hakulomakkeen tiivistelmätiedot eivät voi olla sellaisia tajunnanvirtamaisia sekavia löperryksiä, jotka viime hädässä huolimattomasti vain oksennetaan määrämittaiseen lokeroon. Tiedän tämän. Mutta muistanko seuraavassa haussa toimia oman oppini mukaisesti? Saa nähdä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: