Karonkka on (puoli)akateeminen juhla – mutta ei pakkopönötystä

Olen osallistunut väitöskaronkkoihin kymmeniä kertoja, pääosin Turun yliopistossa mutta muuallakin. Hauskaa on ollut havainnoida tilaisuuksien eroja, jotka johtuvat sekä juhlijoista sekä yliopisto- ja laitoskohtaisista perinteistä.

En tässä käy kuvaamaan eroavaisuuksia ja nyansseja tai antamaan mitään omia yksityiskohtaisia karonkkaohjeita, sillä sovellettavia ohjeita löytyy muualta, mutta toteanpahan vaan muutaman oman mielipiteeni. Perusprinsiipit ovat seuraavat: väitöskaronkassa syödään ja juodaan hyvin – ja pidetään kiitospuheita, mutta muita prinsiippejä ei juuri ole. Paitsi se, että väitöskaronkka on (puoli)akateeminen juhla ja väittelijä järjestää sen vastaväittäjän kunniaksi. Se ei ole siis mikään sukujuhla, eivätkä väittelijän sukulaiset ole pääroolissa karonkassa, vaikka lähisukulaiset myös mainiosti karonkkaan mukaan mahtuvat. Sukulaisille voi toki järjestää myös erillisen juhlan tai kutsua enemmän sukulaisia, ystäviä ja kollegoita vapaamuotoisempaan jatkokaronkkaan.

Vaikka karonkka järjestetään vastaväittäjän kunniaksi, ei sen tarvitse olla pakkopönötystä ja millilleen joidenkin ”perinteisten protokollasäädösten” mukaan koreografioitu. Ainakaan minua itseäni ei haittaisi, vaikka karonkka järjestettäisiin Grilli-Porissa, sille osallistuisi vain minimikokoonpano eli väittelijä, vastaväittäjä ja kustos ja tilaisuuden tarjoilu koostuisi tupla-porilaisista ja pilsneristä. Ei minua haittaisi sekään, että väittelijä haluaisi karonkassaan laulaa karaokea avannossa, ei vaikka moinen saattaa olla vähän ristiriidassa esimerkiksi professori Matti Sillanpään kirjoittamien Turun yliopiston karonkkaohjeiden kanssa. Pääasia, että karonkka on väittelijän näköinen – sillä reunaehdolla, että hän ottaa huomioon myös vastaväittäjän.

Jos väittelijä haluaa noudattaa karonkassa tiukkaa protokollaa, niin se on ok, kunhan hän itse pitää sitä hyvänä ja tuntee olonsa kotoisaksi etikettisäännösten kanssa. Jos taas väittelijä haluaa rakentaa peruskaavan ympärille jotain rennompaa, sekin käy hyvin. Ja jos väittelijä inhoaa (isoja) juhlia, niin ei sellaisia ole pakko järjestää. Edellä kuvaamani kaltainen minimalistinen ja epämuodollinen vaihtoehto on aivan mahdollinen.

Meille ei Porissa ole vakiintunut mitään selkeitä omia karonkkaperinteitä, mutta erona esimerkiksi Turun karonkkoihin verrattuna on ollut se, että yliopistoihmisiä on Porissa ollut vähemmän. Tämä on johtanut entistä useammin  keskusteluihin tyyliin: ”Väitöstilaisuushan oli paljon mielenkiintoisempi kuin odotin, samoin karonkka, ja yliopistoissahan on ihan mukavaa ja tavallista porukkaa.”

Olen myös tavannut aiempaa enempää väittelijän saavutuksesta liikuttuneita isiä ja äitejä ja muita läheisiä, jotka ovat halunneet kertoa, kuinka väittelijä osoitti tutkijan taipumuksia jo nuorella iällä – tai sitten ei osoittanut. Nämä keskustelut eivät tosin ole paikkakuntariippuvaisia vaan johtuvat enemmän muuttuneesta roolistani suhteessa väittelijöihin. Nykyään olen paikalla useammin kustoksen, vastaväittäjän tai ohjaajan roolissa, enkä (pelkkänä) ystävänä tai kollegana.

Näyttää myös siltä, että porilaiseen karonkkaperinteeseen kuuluu Turkua yleisemmin saunominen. Se on osoittautunut varsin hauskaksi ohjelmanumeroksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: