Tutkijan ajat

Augustinus kirjoitti menneisyyden läsnäolosta muistina, nykyhetkestä kokemuksena ja tulevaisuudesta odotuksena. Tutkijalle ja hänen tutkimuksilleen läsnäolo hahmottuu vähän eri tavalla. Minusta tuntuu siltä, että vanhat tutkimukseni ovat läsnä haastattelujen antamisina ja uusien artikkeliversioiden työstönä, nykyhetki pian julkaistavien tekstien käsittelynä ja (julkaisu)tulevaisuus uusien tutkimusaineistojen analyysinä, esitelmien ja mahdollisesti ensi vuonna tai sitä myöhemmin julkaistavien tekstien kirjoittamisena. Vielä kaukaisempi ja hämärä tutkimustulevaisuus on läsnä tutkimussuunnitelmina, hakemuksina ja tuleviin tutkimuksiin liittyvinä hankeneuvotteluina. Tuo alkaa olla jo sellaista tulevaisuutta, jonka toteutuminen on epävarmaa ja täynnä vaihtoehtoisia polkuja.

Edellä mainittuja aikatasoja ei voi aina noin selvästi erotella, mutta ne kertovat siitä, ettei tutkimus eikä sen julkaiseminen tapahdu mitenkään suoraviivaisesti. Ja harvemmin ainakaan humanisti voi täysin jättää taakseen sellaista tutkimusta, jonka on aiemmin tehnyt. Uusi tutkimus perustuu useimmiten vanhaan ja muistakin syistä vanhaan täytyy tavan takaa palata.

Tällä hetkellä ”vanhempaa”, mutta uudessa työstössä olevaa tutkimustani edustavat artikkelit, jotka olen aiemmin julkaissut suomeksi ja joiden pohjalta olen nyt vihdoin värkkäämässä uusia, englanninkielisiä versioita, kuten kiltin kansainvälisen tutkimuksen kärkeen tähtäävän humanistin kai kuuluukin – uuden tutkimuksen tekemisen ohessa. Tosin tutkimuseettisesti ajatellen eri kielellä uudelleen julkaiseminen on joskus harmaalla alueella (ainakin jos viitettä alkuperäistekstiin ei näy), mutta omissa teksteissäni kyse ei ole tulosten ja tekstin identtisestä kopioimisesta kielestä toiseen. Käännösprosessissa teksti elää ja muuttaa muotoaan: yleensä jotain tippuu pois ja uusia ajatuksiakin päätyy mukaan. Minusta on myös turha jättää hyviä suomenkielisiä tekstejä vain suomenkielisen lukijakunnan käyttöön, jos teemat ovat sellaisia, että ne kiinnostavat tutkimusta englanniksi lukevaa käyttäjäkuntaa ympäri maailmaa.

Kesällä on esimerkiksi tulossa ulos IAS-STS Yearbook 2010 -kirjassa artikkelini ”The Computer As a Tool for Love – a Cultural History”, joka perustuu jo vuonna 2004 suomeksi julkaisemaani tekstiin ”Tietokone rakkauden työkaluna”. Englanninkielisen version tein ollessani kaksi vuotta sitten Grazissa Itävallassa vierailevana tutkijana, mutta teksti ilmestyy vasta nyt. Alkukesästä ilmestyy englanniksi myös Atorox-tieteiskirjoja käsittelevä artikkelini, joka sinänsä ei ole aiemman suomenkielisen tekstin uudelleenlämmitystä, mutta perustuu kuitenkin pohjatyöhön, jota tein 2003 ilmestyneen väitöskirjani yhteydessä. Kaiketi myöhemmin tänä vuonna ilmestyy myös tietokoneistetun parinvalinnan suomalaista (esi)historiaa käsittelevä artikkelini History of Nordic Computing 3 -konferenssijulkaisussa. Itse konferenssi oli viime syksynä ja siellä pitämäni esitys perustui toiseen 2004 suomeksi julkaisemaani tekstiin. Onneksi historian tutkimus ei yleensä vanhennu ja härskiinny parissa vuodessa, joten tällaiset pidemmätkin julkaisuprosessit ovat ihan ok.

Vuonna 2004 julkaisin niin ikään suomenkielisen artikkelin 1950-luvun Aku Ankoista ja television tulosta Suomeen. Sen tekstin pohjalta olen työstämässä englanninkielistä versiota, jota olen aikeissa tarjota televisiotutkimuksen kansainväliseen kausijulkaisuun. Luultavasti mahdollinen julkaisu häämöttää parin vuoden päässä – jos teksti ensinkään päätyy julkaistavaksi. Viime vuonna ilmestyneestä peliarvosteluja käsittelevästä artikkelista olen taasen väsäämässä englanninkielistä konferenssipaperia. Jos se ei mene läpi, virittelen ehkä tekstiä lisää ja tarjoan sitä johonkin pelitutkimuksen englanninkieliseen lehteen.

Nykyhetkeä tutkimukseni kirjoittamisessa edustavat kaksi suomenkielistä artikkelia, jotka ilmestyvät tänä vuonna ja joita ei ole julkaistu aikaisemmin. Toinen tulee käsittelemään digiteknologiasuhteita rakastumisesta suhteen häpeilyyn ja kuolemaan. Toinen keskittyy Pac-Man-pelin ympärille rakentuneeseen kulttuurituotantoon ja pelinostalgisointiin. Noidenkin tekstien pohjalta aion tehdä myöhemmin jonkinlaisia englanninkielisiä versioita. Viimeistelen myös tekstiä, jossa luon katsauksen ja välitilinpäätöksen tekemääni retropelitutkimukseen sekä luotaan tutkimuksellista tulevaisuuttani. Tuo katsaus ilmestyy – jos kelpaa julkaistavaksi – ensi syksynä suomenkielisessä pelitutkimuksen julkaisussa. Juuri sain valmiiksi yhden kirja-arvostelun. Myös muutama kirjan ja lehden johdanto pitäisi tehdä – sekä suomenkielinen versio aiemmin englanniksi pitämästäni tietokonehajumuistoja käsittelevästä konferenssipaperista. Ai niin, eikä pidä unohtaa Sosiaalisen median nousu ja tuho -kirjahankettamme, johon työstän useita osioita. Puuhaa siis piisaa julkaisurintamalla.

Tulevaisuuden tutkimussuunnitelmia en tässä vielä paljasta – muuta kuin että Internet-tutkimuksen, pelien ja retropelaamisen kanssa tulen puuhia jatkamaan. Sen lisäksi on odotettavissa jotain, joka liittyy konkreettisiin paikkoihin ja tiloihin, joissa on jotain uutta ja samalla vanhaa ja tavallaan myös jotain lainattua. Onko niissä jotain sinistä, siitä en ole varma.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: