Berliinin tietokonepelimuseossa

Computerspielemuseum Berlin 12.5.2011

Berliinin 1997 perustettu tietokonepelimuseo (Computerspielemuseum) avasi uuden perusnäyttelyn 21. tammikuuta 2011. Toukokuun puoliväliin mennessä uudessa näyttelyssä on vieraillut yli 12 000 kävijää. Museo esittelee tietokone- ja videopelaamisen historiaa varhaisista shakkikonekokeiluista ja 1950-luvun interaktiivisesta tv-viihteestä 2000-luvun tanssipeleihin, hyötypelaamiseen ja 3D-efekteilla tehostettuihin kaahailupeleihin. Erityistä museossa ovat harvinaiset länsisaksalaiset ja itäsaksalaiset 1980-luvun pelikoneet.

Portaat Weberwiesen metroasemaltaMetrotunnelin seinän mainosJo matkalla Weberwiesen metroasemalta Berliinin kommunistista arkkitehtuuria edustavalle Karl-Marx-Alleelle ei voi välttyä huomaamasta, että lähestyy pelimuseota. Metrotunnelin seinää ja portaita koristavat museon mainokset. Ulkona museon mainosbannerit ohjaavat oikeaan suuntaan. Puistokadun varrella on myös vaikuttava Donkey Kong -peliä kuvaava rakennustelineinstallaatio, josta tosin Mario ja Donkey Kong olivat jo kadonneet johonkin. Prinsessa oli vielä tallella. Ilmeisesti installaatio oli koottu uuden museonäyttelyn avajaisia varten.

Donkey Kong -teline

Museokaupassa myytäviä kirjojaMuseo itsessään on sopivankokoinen, ja muistuttaa minusta ilmapiiriltään Tampereen mediamuseo Rupriikkia. Eteisaulan museokauppa oli tosin varsin vaatimaton, ja myynnissä oli lähinnä saksankielistä tietokonepelaamiseen ja tietokonedemoihin liittyvää kirjallisuutta, lehtiä, muutamia peliaiheisia esineitä, julisteita ja t-paitoja. Tällä kerralla en ostanut muuta kuin saksalaisen retropelilehden, joka oli minulle uusi tuttavuus sekä museon esittelyvihkosen.

Itäsaksalainen Poly-Play -automaatti

Itäsaksalainen Poly Play -automaatti

Tähän aikaan vuodessa museo taitaa olla suosittu luokkaretkikohde, ja meidän kanssamme samaan aikaan paikalla oli ainakin kolme koululaisryhmää, joiden opettajat vaikuttivat olevan vähintään yhtä innostuneita museosta kuin oppilaat. Ryhmille museossa on tarjolla opastusta, ja osa viehätystä tulee siitä, että joitakin pelejä pääsee itse kokeilemaan. Itselleni uusia ja mielenkiintoisia tuttavuuksia olivat itäsaksalainen 1980-luvun kolikkopeliautomaatti Poly-Play, jolla pääsi pelaamaan useita pelejä, autopeli, jossa kaasuttaminen tapahtui kuntopyörää polkemalla sekä Sonyn 3D-grafiikalla tehosteltu lentokaahailupeli.

Museon joystick-käyttöliittymää

Joystick-ohjausUudessa museonäyttelyssä oli panostettu vuorovaikutteisuuteen. Osa näyttelyteksteistä oli piilotettu telineisiin, josta niitä saattoi nostaa esille yksi kerrallaan. Monen peliesineen yhteydessä oli joystick-ohjattu multimediasovellus, jonka kautta peliä ei valitettavasti päässyt pelaamaan, mutta josta sai lisätietoa pelistä ja sai nähdä usein pelin demon. Mielenkiintoista museomediaa edusti myös seinä, jossa oli keskeisiä pelejä luettelevia laatikoita. Kun peliohjainta liikuttamalla ohjasi jonkun pelin päälle valoristikon, pelin esittelyvideo käynnistyi seinän yläosassa olevalla näytöllä. Näitäkään pelejä ei päässyt itse pelaamaan, vaikka peliohjainkäyttöliittymä ikään kuin virittää automaattisesti ajatuksen pelimahdollisuudesta.

Pelikonsoliaikajanaa

Winky DinkWinky Dink -väriliidutMuseonäyttely oli rakennettu ainakin osittain kronologiseen järjestykseen. Seinillä kulkivat aikajanat, joiden yhteyteen oli laitettu eri aikakausien pelejä ja pelilaitteita. Näyttelytilan etuosassa oli pelaamisen ”esihistoriaa” kuvaava osa, joka kreikkalaisten maljakkojen urheilukisailujen lisäksi esitteli shakkitietokoneohjelmia ja tietokoneistettuja NIM-pelikokeiluja 1950-luvulta eteenpäin. Oli mukava nähdä myös videopätkä 1950-luvun interaktiivisesta tv-ohjelmasta nimeltä Winky Dink and You (1953-1957), josta olin ainoastaan lukenut aiemmin. Ohjelman näennäinen vuorovaikutteisuus tapahtui niin, että tv-ruudun päälle kiinnitettiin kalvo, johon lapset piirsivät väriliiduilla kuvia televisiossa annettujen ohjeiden perusteella. Vaikuttavia esineitä olivat myös ensimmäiset kolikkovideopeliautomaatit 1970-luvun alusta, Pong-laite (1972) sekä Computer Space -automaatti (1971).

Jaakko ja Computer Space
Gamblers (2002)Jaakko ja jättijoystickSinne tänne museotilaan oli sijoiteltu peliaiheisia taideteoksia. Gamblers-teoksessa (Hennig & Greif, Saksa, 2002) neljä tietokonetta pelasi keskenään lautapeliä, yhdessä installaatiossa oli mahdollista ohjailla suurelle ruudulle ilmestyviä palloja liikuttelemalla fyysisiä suorakaiteen muotoisia kappaleita. James Bondin Octopussy -elokuvan (1983) simulaattorin tyylisesti tilassa oli myös Painstation-kaksinpeli, jonka häviävälle vastustajalle oli mahdollisuus tuottaa kipua. Emme kokeilleet peliä, jonka testaamiseen olisi pitänyt pyytää lupa henkilökunnalla. Yksi taideteos oli jättimäinen Atarin klassinen peliohjain (Jumbo Joystick, 2010), jota kääntelemällä pystyi ohjaamaan pienessä ruudussa näkyvää peliä.

Painstation-ohjeet ja varoitukset

Painstation-ohjeet ja varoitukset


Painstation-peli

Painstation-peli

Näyttely oli kompakti ja kattoi pelaamisen eri ulottuvuudet. Oikeastaan mitään sellaista, mitä näyttelyssä olisi voinut vielä esitellä, ei tullut mieleen. Kaikkia keskeisiä pelejä ja pelikulttuurin ilmiöitä ei tosin millään rajalliseen tilaan saa esille, ja peleistä esimerkiksi Tetristä (1984( ei tainnut löytyä museosta, muuta kuin pelin tekijän Aleksei Pažitnovin haastattelun muodossa. Haastattelu oli osa maailman pelikulttuureja esittelevää pistettä, jossa pystyi kuuntelemaan pelintekijöiden haastatteluja eri puolilta maailmaa. Museota täydentäisi myös jonkinlainen tila vaihtuville näyttelyille. Sitä kautta museossa voisi esitellä vaikkapa pelitutkimusta, yksittäisiä pelejä, uusia pelikulttuurin ilmiöitä syvällisemmin tai kansallisia pelikulttuurien erityispiirteitä.

Magnavox Odyssey

Jo ensimmäinen kotivideopelikonsoli, Magnavox Odyssey (1972) yhdisti digipelaamisen ja lautapelaamisen elementtejä.


Kun museosta tuli ulos, aloin nähdä pikseligrafiikkaa ja pelejä metrotunnelien seinässä sielläkin, missä sitä ei ollut (kai). Ja Karl-Marx-Alleella kulkevat värikkäät putket näyttivät aivan Marion tai SimCityn putkistoilta. Voiko kaikki olla vain sattumaa?

Aivan kaikki ei ollut digitaalista

Aivan kaikki ei ollut digitaalista

Marion putket?

Marion putkia Karl-Marx-Alleella? Kuvassa myös Päivi ja taaenpana pelimuseon mainoslakana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: