Leikkivä tiede

Professorin täytyisi kaiketi määritellä tieteenalansa, varsinkin kun se on ihan uusi. Emo-oppiaineessani kulttuurihistoriassa ainakin totuin siihen, että uuden professorin piti kirjoittaa jonkinlainen perusteksti siitä, että mitä se kulttuurihistoria oikein tarkoittaa. Tuoreen professorin piti viitata edeltäjiensä teksteihin ja luoda oma synteettinen, kenties aina edellistä parempi tulkintansa tieteenalan itseymmärryksestä.

Jonkin verran yritin digitaalista kulttuuria suppeasti määritellä virkaanastujaisesitelmässäni pari vuotta sitten, kun oli vähän niin kuin pakko. Mutta en edelleenkään (tai tällä hetkellä enää) oikein tiedä, haluanko paaluttaa jotain omaa totuuttani tieteenalasta. Enemmänkin haluaisin kirjoittaa digitaalisen kulttuurin asenteesta – joka on kriittisen leikillinen. Minusta tieteilijä on terve niin kauan kuin se leikkii. Siksi haluan, että digitaalisen kulttuurin oppiaineessa harrastetaan iloista ja leikillistä tiedettä, tehdään kaikkia höpsöjä tempauksia ja kokeiluja opetuksessa, tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa vaikuttavuudessa. Tämän asenteen toivon välittyvän opiskelijoihin ja näkyvän myös kollegojeni toiminnassa. Toistaiseksi asia on onnistunut mielestäni erinomaisesti.

Itse toivon säilyttäväni oman leikillisen asenteeni tieteen tekemiseen loppuikäni. Joskus se tuntuu vaikealta, mutta ei kovin usein.

4 vastausta to “Leikkivä tiede”

  1. Jasso Says:

    Olen jälleen hyvin samoilla linjoilla kanssasi. Tämä liittyy mielessäni myös siihen aiempaan keskusteluun tieteenalan esiparadigmaattisuudesta. Kun kerta se toimintaa ohjaava paradigma puuttuu, on vaikea edes sanoa mikä olisi se ”vakava” tai ”oikea” linja, millä pitäisi pysyä. Silloin ainoa järkevä ratkaisu on nähdäkseni pitää kaikki mahdollisuudet auki. Ja leikkimielisyyden säilyttäminen on keino estää luutumista tiettyisin malleihin tai ”totuuksiin”.

  2. Jaakko Suominen Says:

    Esiparadigmaattisuudesta voi ehkä todeta taas sen, että Kuhnin paradigmateoria ei toimi ehkä niin hyvin ehkä jatkuvassa ”kriisin tilassa” olevien humanististen tieteiden kanssa. Mm. Imre Lakatosin fleksiibelimpi teoria tutkimusohjelmista toimii paremmin.

  3. Sari Says:

    Tykkään ”digitaalisen kulttuurin kriittisesti leikkivän asenteen” ajatuksesta.🙂

    Esiparadigmaattisuuteen ja muuhun aiempien kommenttien sisältöön en nyt osaa äkkiä sanoa mitään, mutta oman mielen pohjalta kumpuaa helpotuksen huokaus:

    Ajoittain olen miettinyt, tekeekö tässä itsensä jotenkin epäakateemisen naiiviksi ja vaikuttaako vähän yksinkertaiselta innostuessaan, keksiessään… leikkiessään ideoilla ja ajatuksilla, ja kertoessaan vielä ulkopuolisillekin miten kivaa työtä tekee. Mutta sehän onkin siis tieteenalan linjaus, ja sellaisena ihan perusteltua.😉

  4. Anna Haverinen Says:

    Kannatan leikkisyyttä! Rajoittuneisuus, urautuneisuus ja laput silmillä tieteen tekeminen ei mielestäni kuulu 2000-luvun tieteen tekemiseen. Ihminen on monimutkainen ko(j)e, jota täytyy tarkastella monimutkaisin yhdistelmin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: