Teknologian historiapuhe ja perinnepuhe

Olen tutkinut useita vuosia teknologian kulttuurihistoriaa sekä yhä enemmän teknologista historiakulttuuria. Tutkimukseni on monesti liittynyt teknologisiin puheen tapoihin, diskursseihin, ja huomasin, että monet tänä vuonna julkaistavat tutkimukseni viittaavat sivulauseenomaisesti tässä suhteessa taas uuteen suuntaan. Työlistalla tuleekin olemaan artikkeli, jossa yritän syntetisoida erityisesti tietotekniikkaan ja mediateknologiaan liittyvää muistamis- tai muistelupuhetta. Kirjaan tähän muutamia alustavia huomioita, joiden pohjalta käsittelyä olisi tarkoitus syventää sekä empiirisesti että teoreettisesti. Tämänhetkiset huomiot perustuvat muun muassa peliarvosteluja sekä SKS:n Kansanrunousarkiston teknologia-aiheisia keruukyselyjä sisältäviin aineistoihini (kunhan niitä koskevat artikkelit ilmestyvät tämän vuoden aikana, laitan tänne viitetiedot).

Ohessa on paraatiesimerkki muistamispuheesta, josta voi bongata useita tyypillisiä piirteitä ja elementtejä: viittaukset menneeseen aikaan, historiallisuuteen, klassisuuteen, tuttuuteen, kokemuksellisuuteen, retroiluun, murroksiin, muistoihin ja muisteluun, veteraaneihin ja ”naavapartaisiin huru-ukkoihin” ja niin edelleen:

”80-luvun alkuvuosina Midway-yhtiö loi monta klassista kolikkopeliä, joita käännettiin kaikille sen ajan lukuisille mikrotietokoneille. Naavapartaisten huru-ukkojen iloksi edelleen sinnittelevä Midway on pakannut seitsemän historiallista kolikkopeliään Windows-kuoriin. Nuoremman sukupolven edustajat voivat olla varmoja kulttuurishokista.[…] Pelit olivat yksinkertaisia, mutta niihin pyrittiin injektoimaan ennenkaikkea mehevä pelattavuus. Myös Midwayn kokoelman kaikki seitsemän peliä edustavat tiukasti tätä varhaista aikaa, ajalta ennen 1983-1984 videopelien Suurta Romahdusta. Monet pelit kantavat tuttuja, klassisia nimiä.[…] eivätkä Windows-käännöksetkään kohdelleet kullattuja muistoja epäkohteliaasti.[…] Retropelien toiminnassa ei ole valittamista.[…] positiivinen kokemus, ja omiaan kolikko/tietokonepelien historiasta kiinnostuneille ja 80-luvun alun muistojaan viritteleville mikroveteraaneille.” (Jukka O. Kauppinen: Midway Arcade’s Greatest Hits -pelikokoelman arvostelu, MikroBitti 5/1998.)

Tavoitteeni on analysoida oheisenkaltaisia tekstejä ja niiden ominaispiirteitä tarkemmin, mutta tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että teknologisen muistamispuheen voi jakaa kahteen toisistaan osin poikkeavaan tyyliin, historiadiskurssiin ja perinnediskurssiin (tai perintödiskurssiin). Kumpikin on julkisia puheentapoja, mutta ne tulevat myös esiin yksittäisten käyttäjien kertoessa teknologiakokemuksistaan. Molemmat rakentuvat jaetun kokemuksen ja yhteisöllisyyden kautta, mutta nähdäkseni toimintalogiikat ovat erilaisia. Historiapuhe tavoittelee useammin jonkun käyttäjäryhmän tai kansainvälisen käyttäjäyhteisön tietynlaista ylevää historiatajua, jolloin muistelun taustalla soivat mahtavat ja vaikuttavat sibeliaaniset (tai pelien yhteydessä esim. ronhubbardiaaniset) sävelet. Historiapuheessa vilisevät voimakkaammin suurmiehet ja suuret käännekohdat, murrokset, keksinnöt, klassikot ja romahdukset.

Perinnepuhe saa tenhonsa kansanomaisuudesta, omakohtaisesta arjen kokemuksesta, oivalluksista, sutkautuksista ja yksilötarinoista. Sitä maustetaan esimerkiksi omakohtaisilla tuntemuskuvauksilla, eksplisiittisellä puheella perinteisyydestä sekä sananlaskuilla. Perinnepuhe korostaa enemmän jatkuvuutta ja säilyttämistä kuin historiallista muutosta ja vallankumouksia. Kumpikin diskurssi voi esiintyä samoissa teksteissä sisäkkäin.

Olen tutkinut useita vuosia teknologian kulttuurihistoriaa sekä yhä enemmän teknologista historiakulttuuria. Tutkimukseni on monesti liittynyt teknologisiin puheen tapoihin, diskursseihin, ja huomasin, että monet tänä vuonna julkaistavat tutkimukseni viittaavat sivulauseenomaisesti tässä suhteessa taas uuteen suuntaan. Työlistalla tuleekin olemaan artikkeli, jossa yritän syntetisoida erityisesti tietotekniikkaan ja mediateknologiaan liittyvää muistamis- tai muistelupuhetta. Kirjaan tähän muutamia alustavia huomioita, joiden pohjalta käsittelyä olisi tarkoitus syventää sekä empiirisesti että teoreettisesti. Tämänhetkiset huomiot perustuvat muun muassa peliarvosteluja sekä SKS:n Kansanrunousarkiston teknologia-aiheisia keruukyselyjä sisältäviin aineistoihini (kunhan niitä koskevat artikkelit ilmestyvät tämän vuoden aikana, laitan tänne viitetiedot).

Ohessa on paraatiesimerkki muistamispuheesta, josta voi bongata useita tyypillisiä piirteitä ja elementtejä: viittaukset menneeseen aikaan, historiallisuuteen, klassisuuteen, tuttuuteen, kokemuksellisuuteen, retroiluun, murroksiin, muistoihin ja muisteluun, veteraaneihin ja ”naavapartaisiin huru-ukkoihin” ja niin edelleen:

”80-luvun alkuvuosina Midway-yhtiö loi monta klassista kolikkopeliä, joita käännettiin kaikille sen ajan lukuisille mikrotietokoneille. Naavapartaisten huru-ukkojen iloksi edelleen sinnittelevä Midway on pakannut seitsemän historiallista kolikkopeliään Windows-kuoriin. Nuoremman sukupolven edustajat voivat olla varmoja kulttuurishokista.[…] Pelit olivat yksinkertaisia, mutta niihin pyrittiin injektoimaan ennenkaikkea mehevä pelattavuus. Myös Midwayn kokoelman kaikki seitsemän peliä edustavat tiukasti tätä varhaista aikaa, ajalta ennen 1983-1984 videopelien Suurta Romahdusta. Monet pelit kantavat tuttuja, klassisia nimiä.[…] eivätkä Windows-käännöksetkään kohdelleet kullattuja muistoja epäkohteliaasti.[…] Retropelien toiminnassa ei ole valittamista.[…] positiivinen kokemus, ja omiaan kolikko/tietokonepelien historiasta kiinnostuneille ja 80-luvun alun muistojaan viritteleville mikroveteraaneille.” (Jukka O. Kauppinen: Midway Arcade’s Greatest Hits -pelikokoelman arvostelu, MikroBitti 5/1998.)

Tavoitteeni on analysoida oheisenkaltaisia tekstejä ja niiden ominaispiirteitä tarkemmin, mutta tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että teknologisen muistamispuheen voi jakaa kahteen toisistaan osin poikkeavaan tyyliin, historiadiskurssiin ja perinnediskurssiin (tai perintödiskurssiin). Kumpikin on julkisia puheentapoja, mutta ne tulevat myös esiin yksittäisten käyttäjien kertoessa teknologiakokemuksistaan. Molemmat rakentuvat jaetun kokemuksen ja yhteisöllisyyden kautta, mutta nähdäkseni toimintalogiikat ovat erilaisia. Historiapuhe tavoittelee useammin jonkun käyttäjäryhmän tai kansainvälisen käyttäjäryhmän tietynlaista ylevää historiatajua, jolloin muistelun taustalla soivat mahtavat ja vaikuttavat sibeliaaniset (tai pelien yhteydessä esim. ronhubbardiaaniset) sävelet. Historiapuheessa vilisevät voimakkaammin suurmiehet ja suuret käännekohdat, murrokset, keksinnöt, klassikot ja romahdukset.

Perinnepuhe saa tenhonsa kansanomaisuudesta, omakohtaisesta arjen kokemuksesta, oivalluksista, sutkautuksista ja yksilötarinoista. Sitä maustetaan esimerkiksi omakohtaisilla tuntemuskuvauksilla, eksplisiittisellä puheella perinteisyydestä sekä sananlaskuilla. Perinnepuhe korostaa enemmän jatkuvuutta ja säilyttämistä kuin historiallista muutosta ja vallankumouksia. Kumpikin diskurssi voi esiintyä samoissa teksteissä sisäkkäin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: