Knausin kirjoitusautomaatti

Wienin tekniikan museossa (Technischen Museum Wien) oli juhannuksena 100 museotuntia -tapahtuma, jonka aikana museo oli auki yötä päivää ilmaiseksi. Museokävijöille tarjottiin perusnäyttelyn lisäksi myös luentoja, klassikkoelokuvia Chaplinin Nykyajasta ja Langin Metropoliksesta Bladerunneriin sekä teknisiä esityksiä. Sadan tunnin aukiolo huipensi museon satavuotisjuhlat.

Museossa esiteltiin muun muassa jonkinlaista kauko-ohjattavaa ilmassa liikkuvaa medusaa.

Museossa esiteltiin muun muassa jonkinlaista kauko-ohjattavaa ilmassa liikkuvaa medusaa.

Museorakennus, jonka peruskiven muurasi keisari Frans Josef 20. kesäkuuta 1909, sijaitsee lähellä Schönbrunnin palatsia ja puistoa. Museossa on näyttelytilaa kaikkiaan 22 000 neliömetriä, jotka on jaettu muun muassa liikennettä, mediateknologiaa, energiaa, massatuotantoa, raskasta teollisuutta sekä musiikki-instrumentteja käsitteleviin osastoihin. Siinä missä aiemmin vierailemani Bratislavan tekniikan museo oli perinteisen öljyinen, valtavien koneiden vaikuttavuuteen perustuva tekniikan museo, Wienin museo muistutti vahvemmin tiedekeskusta, jossa on satsattu visualisointiin sekä kokeiltavuuteen. Hauska yksityiskohta olivat toisen kerroksen muovilieriöt, joiden sisällä saattoi tutustua sähkön ja robotiikan populaarimarkkinointiin. Monista muista pääkaupunkien tekniikan museoista Wienin erottavat mielestäni nimenomaan laadukkaat musiikki-instrumenttien ja massatuotannon osastot. Muut osastot ovat hyvin samankaltaisia kuin muuallakin.

Jos Wienin luonnonhistorialliseen museoon piti mennä katsomaan Willendorfin Venusta, niin myös tekniikan museosta löytyi omakohtainen kulttiesine. Hieman vaikealta paikalta, ylimmän kerroksen porrastasanteelta löytyi etsimäni laite, Friedrich von Knaussin (1724-1789) vuonna 1760 suunnittelema kirjoitusautomaatti. Se pystyi kirjoittamaan lyhyitä kaunokirjoitustekstejä mustekynää aina välillä uudelleen kastaen metalliselle lieriölle tallennettujen ohjeiden mukaan. Tässäkin laitteessa taidokkaan mekaniikan ohella olennaista oli koristeellinen ja mahtava esille tuonti kirjoittavine jumalattarineen ja kultauksineen. Hovimekaanikko Knaus suunnitteli myös muita automaatteja, kuten puhekoneita, mutta niitä ei ole laajemmin säilynyt.

knaus01knaus02

Tutustuin Knausiin ja hänen automaattiinsa lukiessani vastikään Robert Löhrin Der Schachautomat (2005) -kirjan englanninkielistä käännöstä. Teos kuvaa fiktiivisesti paroni Wolfgang von Kempelenin (1734-1804) kuuluisan 1770 Wienissä esitellyn shakinpeluukoneen varhaisvaiheita. Vaikka teos perustuukin tositapahtumiin, osa kirjassa kuvatuista henkilöistä ja tapahtumista on keksittyjä. Hovimekaanikko von Knaus esiintyy myös kirjassa automaatteineen sivuhenkilönä.

Sittemmin ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja esitelty von Kempelenin shakkiautomaatti tuhoutui shakkilautaa lukuun ottamatta tulipalossa Philadelphiassa 1854. Siitä on rakennettu myöhemmin kopioita, ja Wienin tekniikan museossa voi tutustua shakkikoneen kolmiulotteiseen multimediaesitykseen, jossa näytetään myös, miten automaatin sisään oli piilotettu shakkia todellisuudessa pelaava ihminen. Kone – niin mestarillinen ja kiehtova kuin se olikin – perustui siis huiputukseen. Knausin kirjoitusautomaatti sen sijaan on ehta, pelkästään mekaniikkaan, pohjaava koje.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: