Pilvenpiirtäjiä, pilvenpiirtäjiä, pilvenpiirtäjiä

En ole vieläkään varma, pidänkö pilvenpiirtäjistä, noista korkeuksiin nousevista teräsbetonimöhkäleistä. Kieltämättä ylevöittävää kuitenkin oli katsella maisemia Michigan-järvelle yhdestä sellaisesta, 32. kerroksen hotellihuoneesta. Öisen kaupunkinäkymän tai auringonnousun katselussa on jotain samaa rauhoittavaa kuin aavan meren ihailemisessa, vaikka kaupungin äänimaailma on aivan toisenlainen eikä ikkunan takaa haista ulkoilman tuoksua.

Kadulta näkymä voi olla lohduttomampi, ja suunnistaminen vaikeutuu, kun korkeat rakennukset kaatuvat päälle. Keskustassa toinen toistaan seuraavat rakennusjärkäleet alkavat tympiä, varsinkin kun talsii koleassa säässä ikään kuin tuulitunnelissa, jonka pilvenpiirtäjät tuntuvat luoneen kävelijän kiusaksi.

Uuden näkökulman Chicagon pilvenpiirtäjiin antoivat arkkitehtuurikävely ja jokiristeily, jotka auttoivat tunnistamaan eri pilvenpiirtäjätyyppejä uusgotiikasta, art decoon ja postmodernistiseen arkkitehtuuriin. Jotkut rakennukset Chicagossa ovat todella vinkeitä goottilaisen katedraalin jäljitelmiä tai mystisiä temppeleitä egyptiläistyylisine reliefeineen ja kultakupolisine kattokoristeineen.

Näkökulma muuttuu taas, kun rakennuksiin kurkistaa sisälle. Ei välttämättä tarvitse nousta korkeuksiin vaan tyytyä ihailemaan ala-aulojen kellotauluja, mosaiikkeja, lamppuja ja muita koristuksia, sillä varsinkin varhaisemmissa rakennelmissa niitä riittää.

Mutta en vieläkään ole varma, pidänkö pilvenpiirtäjistä ja välillä loppumattomalta tuntuvasta hissin odottelusta. Minulle riittävät matalammat profiilit.

Future is Prologue -seminaarin antia

Osallistuin Chicagossa torstaina Future is Prologue: New Media, New Histories? -seminaariin. joka oli yksi kansainvälisen viestintätutkimuksen seuran konferenssin esitapahtumista. En tässä käy läpi yksityiskohtaisesti kaikkia noin kahtakymmentä seminaarin esitystä, koska ne löytyvät verkosta – ainakin toistaiseksi. Mainitsen vain muutamia mieleen jääneitä asioita.

Itse käsittelin erilaisia näkökulmia, joiden kautta historian, kulttuuriperinnön ja digitaalisten pelien suhdetta voi tarkastella. Keskeistä on se, että pelejä ei nähdä vain välineinä, joiden avulla kulttuuriperintöä voi esim. opettaa nuorille. Kiinnostavaa on muun muassa tarkastella sitä käynnissä olevaa prosessia, jonka kautta digitaaliseen pelaamiseen liittyvät ilmiöt muuttuvat osaksi kulttuuriperintöä – tai sitten koetaan turhiksi ja vanhentuneiksi.

Pelejä tämän seminaarin muissa esityksissä ei juuri tarkasteltu. Yksi esitys tavallaan sivusi pelejä, koska siinä käsiteltiin paikkatietosovellusten vaikutusta tilan kokemukseen. Useat esitykset liittyivät Internetiin, jonka yksiulotteista luonnetta “arkistona” tai säiliönä tarkasteltiin kriittisesti. Näyttää siltä, että muutaman vuoden kuluessa on ilmestymässä useita mielenkiintoisia laajoja tutkimuksia Internetin ja sen osa-alueiden kehityksestä. Yksi keskeinen pointti seminaarissa olikin se, että yhden Internetin sijasta on hedelmällisempää puhua useista neteistä, koska ilmiö on niin moniulotteinen. Puheenvuoroissa nostettiin esille useita kertoja kysymys uusien sähköisten mediasisältöjen arkistoinnin ongelmista: jälleen kerran on arvioitava niitä periaatteita, joiden mukaan asioita arkistoidaan – tai jätetään arkistoimatta. Siihen ongelmaan, että useat vuosituhannen vaihteen nettisisällöt, kuten Flash-sivustot, ovat jo nyt vaikeasti löydettävissä, voidaan puolestaan hakea vastauksia aiempien mediahistorioitsijoiden työstä. Flash-sisältöjen tutkimukseen voidaan ottaa virikkeitä varhaista elokuvaa, televisiota tai radiota tutkineiden tutkijoiden töistä, mitä pidän erittäin hyvänä lähtökohtana.

Useissa esityksissä käsiteltiin myös joukkoviestimien ja Internetin suhdetta. Yksi esitys käsitteli muun muassa sitä, miten 1980-luvun Britanniassa hiilikaivoslakon osapuolet, lakkolaiset ja poliisit, kokevat nykyään lakon aikana esitetyn BBC:n uutismateriaalin ja mitä he ajattelevat aineiston mahdollisesta avaamisesta kaikkien nähtäväksi BBC:n “elävään arkistoon” Internetiin. Tässä tuli esiin useita sellaisia mediaeettisiä kysymyksiä, joita esim. Suomen Yleisradion elävän arkiston yhteydessä olisi myös mahdollista pohtia. Eräässä toisessa esityksessä puolestaan tarkasteltiin lehdistön vaikeaa markkinatilannetta nettiin verrattuna, ongelmaa, jota on ounasteltu jo 1990-luvulta lähtien, mutta joka näyttää toteutuneen pari vuotta sitten. Yhdessä esityksessä puolestaan käsiteltiin tutkimusta, jossa oli analysoitu, miten verkkolehdet korjaavat uutisiaan.

Yksi omasta mielestäni kaikkein kiinnostavimmista esityksistä käsitteli uusmedian historiaa äänen näkökulmasta. Aloin itsekin esityksen inspiroimana suunnitella kerääväni kokoelmaa digihistorian keskeisistä äänistä, joita voi käyttää esim. opetuksessa: äänikokoelmaan itsestään selvästi kuuluvat mm. erilaisten modeemien yhteysäänet, Nokia-tune, tulevien tekstiviestien äänet eri puhelimilla ja niin edelleen.

Tieteen ja teknologian tutkimuksen kriittiset kysymykset

Osallistuin viikko sitten Critical Issues on Science and Technology Studies -konferenssiin Grazissa. Kansainvälisen konferenssin järjesti IAS-STS-laitokseni. Oli hauska osallistua konferenssiin, jonka osallistujamäärä oli varsin pieni, mutta jossa osallistujia oli ympärimaailmaa. Pääpaino oli toki eurooppalaisissa osallistujissa, mutta väkeä oli tullut myös Yhdysvalloista, Intiasta, Kiinasta ja Ugandasta.

Osa esityksistä meni sellaisiin sinänsä mielenkiintoisiin ympäristö-, politiikka- ja bioteemoihin, jotka olivat kaukana omista tutkimusalueistani, mutta mukana oli myös esityksiä jotka metodisesti tai teemoiltaan tuntuivat läheisimmiltä. Itse esitin vähän vanhemman koneromanssi-tutkimusteemani, josta olin vihdoin saanut väsättyä englanninkielisen version. Samana konferenssipäivänä minulle mielenkiintoisinta antia olivat suureen eurooppalaiseen gender-tutkimusprojektiin liittyneet esitykset. Monikansallisessa hankkeessa oli vertailtu muun muassa sitä, miten nuortenlehdissä esitetään tiedettä ja teknologiaa. Hankkeeseen kuului myös osioita, joissa selvitettiin koululaisten tiedettä, teknologiaa ja sukupuolta koskevia käsityksiä ja asenteita. Projektin tarkoitus on myös pyrkiä vaikuttamaan tieteen ja teknologian tasa-arvoisempaan ja moninaisempaan esilletuontiin opetuksessa.

Omassa sessiossani oli esitykset tunteiden simuloinnista tietoteknisitä ympäristöistä ja jokapaikan tietotekniikan (ubiikin tietotekniikan) määrittelyistä teknologian suunnittelijoiden keskuudessa. Tässä vaiheessa alkoi tuntua yhä paremmin siltä, että minullakin oli jotain järkevää kommentoitavaa muista esityksistä. Ensimmäisenä konferenssipäivänä fiilis oli ollut vähän erilainen.

Konferenssi huipentui Grazin eteläpuolella Leibnizin lähellä viinitilalla pidettyyn illanviettoon, jossa jälleen kerran pääsi tutustumaan itävallan ruoka- ja juomakulttuurin parhaisiin paloihin. Normaalien viinien, juustojen ja kinkkujen lisäksi kannattaa mainita alkoholiton seljankukkamehu