Digi-huomioita Bratislavassa

Vaikka elisen Bratislavan-matkan keskeistä antia olivat ruokakaupasta hankitut slovakialaiset juustot ja viini sekä Mojiton-makuinen jäätee, niin kaupungista tuli dokumentoitua myös muutamia digijuttuja. Kuten Ljublanassakin, Bratislavassa oli myös tietokonepeliaiheinen taidenäyttely. Tällä kerralla se ei käsitellyt kaupallista peligrafiikkaa, vaan esittely yhteiskunnallisesti tiedostavaa pelitaidetta: pääosin Java- tai Flash-ympäristöön tehdyissä peleissä pelaaja “pääsi” muun muassa pommittamaan Irakilais-kaupunkia täsmäpommein. Aina kun pommi tappoi ihmisiä, jotkut surevista läheisistä muuttuivat terroristeiksi, joita sitten piti pommittaa.

Toisessa pelissä pelaaja puolestaan sai ensin johdatuksen pikaruokaketjuihin liittyviin ongelmiin, jonka jälkeen hänen piti johtaa pikaruokaketjua mahdollisimman tehokkaasti soijan ja karjan kasvatuksesta ravintoloihin, markkinointiin ja päätöksentekoon. Tyypilliseen multimedianäyttelytapaan osa peleistä ei toiminut. Tutustuimme pelinäyttelyn lisäksi myös muihin näyttelyihin (videotaidetta ja kuvataidetta), joihin iäkäs ainoastaan slovakiaa puhunut henkilökunta meitä tarmokkaasti komensi. Muita kävijöitä museossa ei samaan aikaan ollut, joten luultavasti oli tärkeää, että me varmasti näemme kaiken ja kirjoitamme nimemme jokaiseen vieraskirjaan.

Muutaman muunkin digiaiheisen yksityiskohdan taltioin: “Nokia-tupakan”, Samsungin kännykkämäinoksen sekä pankkiautomaatin, jossa sinänsä ei ollut mitään sen erikoisempaa, mutta jollaisesta en ole tainnut missään koskaan aiemmin kuvaa ottaa. Pitäähän näitäkin dokumentoida

Pata-Pata-Pata-Pon

Kotonamme on viime päivät pelattu PSP-käsikonsolin Patapon-peliä, joka yhdistää hauskalla tavalla musiikkipelin ja reaaliaikaisen taktiikkanaksuttelun. Täytyy tunnustaa, että peliaiheisista tutkimushankkeista huolimatta olen välillä sen verran ulkona peliskenen muotiasioista, etten ollut hankkinut yli vuosi sitten ilmestynyttä Pataponia aiemmin (lisätietoja pelistä esim. Wikipediasta). Pelistä on ehtinyt ilmestyä jo kakkosversio, mutta aloitimme oman pelaamisen kuitenkin ykkösestä. Peli on kyllä PSP:n pelitarjonnan huippua, ja kotona saa käydä jatkuvaa taistelua pelivuoroista.

Patapon-hahmot palvovat pelaajaa, mikä hivelee itsetuntoa

Patapon on siitäkin hauska esimerkki, että luultavasti monen muun pelin lailla YouTube-videot on siinä valjastettu peliohjeiden antamiseen. YouTubesta löytyy nimittäin pelaajien tekemiä vihjevideoita, joiden avulla pelin kiperät kohdat selviävät ja jotka antavat vinkkejä pelihahmojen kehittämiseen (esimerkki).

Rakastan olutta…

… voisi olla lausahdus omasta suustani, mutta nyt se liittyy Ljubljanassa bongaamaani digi-ilmiöön.

Ljubljanan graafisen taiteen galleriassa oli näyttely tietokonepeligrafiikoista, ja näyttelyn yhteydessä saattoi lueskella paikallisia Joker-tietokonelehtiä. Nopean selailun perusteella niiden sisältö näytti suht samalta kuin Suomessa, mutta kuvamaailman seksistisyys kiinnitti huomiota – ehkä siksi että en voinut lukea tekstejä. Ylemmässä kuvassa on kuitenkin vaihteeksi mieslihaa, joka teemaltaan  minusta viittaa kuitenkin enemmän televisonkatsojiin kuin tietokonepelaajiin.

Lyhyt Slovenian-matka meni pitkälti ystäviä tavatessa sekä kaupunki- ja luontokohteisiin tutustuessa, mutta matkan varrelle sattui tietokonenäyttelyn (oheisessa kuvassa yllä  sen juliste) myös pari digi-aiheista kuvaa. Lähellä Ljubljanan rautatieasemaa talon seinään oli maalattu tietokoneen kuva, joka liittyi luultavasti rakennuksessa toimivaan alan yritykseen. Myös paikallisessa eurovaalimainoksessa oli tietokonetematiikkaa.

Digikulttuuria analogisena

Ensimmäisenä matkustamisen jälkeisenä päivänä tallentuivat kameraat ekat digikuvat digi-ilmiöistä. Jo eilen huomasin, että joku tekee seiniin Pac-Man-aiheisia tageja, joista onnistuin tänään näppäämään kuvan.  Tageissa Pac-Man on haukkaamassa yhtä tai useampaa sydäntä.

Näppäsin niin ikään kuvan baarin ikkunasta, jossa mainostettiin interaktiivisia pelejä. Lienevätkö ne sellaisia digitaalisia visailulaitteita tai vastaavia, joita on myös Suomen pubeissa ja joita nimenomaan käsittääkseni tuodaan Suomeen juuri Itävallasta? En mennyt tällä kertaa baariin katsomaan pelejä.

Muuta digitaalista tänään oli ainakin prepaid-liittymän ostaminen. Vaihtoehtoja tuntui olevan todella paljon, mutta Vectone vaikutti hintansa puolesta parhaalta, kun otti huomioon mm. tekstiviestien lähettämisen ja puhumisen Suomeenkin joskus sekä myös latauspaikkojen yleisyyden.